Vuoden 2020 helmet ja suunnitelmia kesälle 2021

Viime kesältä jäi joitain uskomattoman hienoja vedenalaisretkimuistoja ja hirveä polte päästä kokemaan lisää uusia retkiä, tutkimaan lisää järviä ja tapaamaan uusia kaloja.

Viime kesän kohteista kirkkaasti kaiken muun yläpuolelle nousi kaloja suorastaan pursuava Hossa, jonka vedet olivat kristallinkirkkaita. Myös muita uusia kivoja paikkoja tuli löydettyä.

Enontekiön Raasikaltiolle tein kesän alkupuolella lyhyehkön retken mieheni kanssa. Oli upea aurinkoinen päivä, mutta vesi ei ollut kovin lämmintä vielä. Hyvin siellä silti tarkeni, ja siika tuli kaveriksi. Ensi kesänä aion ehdottomasti palata paikalle ja tutkia paikkoja vielä hieman paremmalla ajalla.
Etelä-Kittilästä löysin saamani vihjeen avulla mielenkiintoisen metsäjärven, jossa oli todella kirkas vesi. Kartan mukaan pienellä alueella vastaavia lampia on useampi. Myös tuonne olisi kesällä mukava palata, ehkäpä loppukesästä, kun vesikasvit ovat jo isoja. Kaloja en viime kesän reissulla nähnyt yhtään, mutta hakopuista tuli jännittävä tunnelma.
Ehkä yllättävin tapaus viime kesältä oli Likojärvi Teijolla. En ole tottunut kirkkaisiin järviin kotikaupungissani Salossa, joten kun sisko kertoi Likojärven olevan kirkas, heräsi uteliaisuuteni heti. Ja niin se tosiaan oli – ei nyt mikään kristallinkirkas, mutta hyvin kirkas kuitenkin. Likojärvellä seuraa piti valtava pikkukalaparvi sekä muutama yksittäinen, arka ahven.

Kesä 2021

Ensi kesälle on tietenkin jo paljon suunnitelmia ja haaveita. Aion palata Kolarin Saivojärvelle sekä Enontekiöön Hietajärvelle ja Raasikaltiolle, kuitenkin niin, että käyn läpi aiemmin käymättä jääneitä rantoja. Varmasti tulee käytyä taas myös Pallasjärvessä ja Syväjärvessä.

Sitten on tietenkin haaveita, jotka tilaisuuden tullen haluan toteuttaa. Hossan lisäksi näitä ovat Kiteen Heinäjärvi ja Valkiajärvi sekä Kuopion Valkeinen. Hossaan ja Kiteelle meillä on niin vankat suunnitelmat toiveissa, että ellei korona tai jokin muu erikoisuus niitä estä, pitäisi niiden toteutua ilman muuta. Kuopio voisi onnistua Kitee-reissun yhteydessä, ja toisaalta Hossan-reissun yhteydessä voisi onnistua Taivalkosken Soiperoinen tai Posion kirkkaita vesiä. 

Niin ja tietenkin Itämeri olisi ihana taas kokea, mutta en tiedä tuleeko ensi kesänä päästyä niin kauas merelle, että vedet olisivat oikeasti kirkkaita. Salossa varmasti tulee käytyä eri vesissä, mutta oikeasti kirkasta merivettä kesällä löytääkseen pitäisi matkata varmaan vähintään Houtskariin, ellei Ahvenanmaalle saakka.

Sitten on sellaisiakin paikkoja, jotka ovat suht lähellä ja siten varmasti toteutettavissa, mutta joissa en ole koskaan käynyt, joten ne ovat aivan yllätyksiä. Muoniossa oleva eteläisempi Valkeajärvi vaikuttaa kirkkaalta sekä ilmakuvan että nimensä perusteella. Myös pohjoisempana Muoniossa on Valkeajärvi, joka ei ilmakuvassa näytä kirkkaalta, mutta ilmakuva ei aina kerro totuutta. Kyseistä järveä näyttäisi olevan aika helppo lähestyä, joten se kannattaa käydä tarkistamassa. Kittilän Pahikkojärven tiedän kirkkaaksi mutta se on minulla vielä snorklaamatta, ja sinne olisi mainio mennä joskus oikein aurinkoisena päivänä.

Jos (toivottavasti) päädymme kesällä käymään Tenolla tai Kilpisjärvellä, niin molemmissa niissäkin olisi mukava pulahtaa.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: