Kasveja ihailemassa Ounasjoella, Kittilä

Kasvit tai vähintään hakopuut tekevät vedenalaisesta maailmasta mielenkiintoisen osan sielunmaisemaani. Kuten en ihan erityisesti välitä yksitoikkoisesta paljakasta maan pinnallakaan, en veden allakaan jaksa katsella tasaista hiekka-, kivi- tai tomukenttää, jossa ei ole mitään mielenkiintoista. Tämä vaikuttaa paljon siihen, palaanko johonkin rantaan uudelleen vai en. Ounasjoen vesi ei ole turkoosia, mutta se on kuitenkin mukavan kirkastaJatka lukemista ”Kasveja ihailemassa Ounasjoella, Kittilä”

Pelkoja karistamassa Pahikkojärvellä (Kittilä)

Muistan tunnistaneeni avovesipelkoni jo melko nuorena, ellen peräti lapsena. Kaikki on hyvin niin kauan kun saan liikkua rantaviivan tuntumassa, mutta rannasta pois lähteminen kammottaa. Minua kauhistuttaa ajatus siitä että en näe mitä allani on. Tämä pelko tulee siis vain uidessa ja snorklatessa, ei esimerkiksi veneessä. Tummassa, rannattomassa vedessä ollessani tunnen olevani kuin syötti alamaailman pimeydenJatka lukemista ”Pelkoja karistamassa Pahikkojärvellä (Kittilä)”

Syväjärvi, Kittilä

Kesällä 2019 Kittilän Syväjärvestä muodostui minulle paikka, johon palasin uudelleen ja uudelleen. Syväjärven pohjan tomuinen ja kivinen maisema ei ole ainakaan laiturin läheisyydessä erityisen mielenkiintoinen, mutta yleensä paikalla on parvi pieniä ahvenia, mikä tekee melkein jokaisesta käyntikerrasta kiinnostavan.