Vedenalaisretkiä

Instagram @jonna_saari
Vedin hitaan, pitkäksi venyneen aamupalan ja rauhaisan aamukahvin jälkeen verkkarit ja villapaidan päälle ja lähdin tutkailemaan lähellä kohisevaa koskea. Hiekkatie oli autio, mutta viereisellä sänkipellolla kolme metsäkaurista, rusakko ja valkohäntä seurasivat kulkuani. Eilen oli upea aurinkoinen syyssää, mutta laiskotti lähteä lenkille - nyt kuljin harmaan pilvipeiton alla. "Täällä on pimeitä metsiä", totesi mies, kun vein hänet lapsuudenkotini lähimetsään. Mun kohokohdissa on kooste nimeltä Lappi 365. Sen ensimmäinen kuva on nimeltä 'Kotikylän iltataivas'. Oon muuton jälkeen muutaman kerran katsonut ja miettinyt sitä kaihoten. Vaikka paluu Lapista on monin tavoin ollut ilon ja huojennuksen aihe, pelkäsin, että mun sydämeen jää avaruuden kokoinen aukko. Syksy etenee. Sää elää päivästä päivään, välillä ropisee sade ikkunaan, välillä aurinko paistaa sokaisevan kirkkaasti. Mieli hakeutuu luontoon ja keho seuraa usein perässä. Iltaisin ja viikonloppuisin on ihana lähteä nuuhkimaan syksyn raikasta ilmaa ja ahmimaan syksyisen luonnon tunnelmaa. Eilen illalla näin Linnunradan täällä ensimmäistä kertaa ja se oli enemmän kuin ikinä uskalsin toivoa - siitä lisää myöhemmin. Teijolla Puolakkajärven ja Matildanjärven yhdistää toisiinsa hiljaa kosteikon poikki kiemurtava joki, jonka matala ja tumma, silminnähden ilmavanpehmeä pohja erottuu kirkkaan veden läpi vaivatta. Keskikesällä joki koristelee itsensä lumpeenkukin, mutta näin syksyllä sen kauneutta korostavat rannan kasvit, kuten keltaiseen kääntynyt heinikko sekä kauniisti jo haalenneet kanervat.